Erí¤maan Viimeinen

Nukkuu korpi, ja nyt, aatoksissain miní¤ matkaa teen
Yli metsien, uinuvan veen
Kuutar taivaan yí¶n valaisee
Maalaa maiseman, pohjoisen siimeksen

Unta onko tí¤í¤,
Vai kuolema jossa palata sinne saan missí¤
hiillos jo luovuttaa lumen alla
Kun astun maailmaan, erí¤maan aikaan

Ensilumi satoi kahdesti
Maalasi sieluni taulun

Tí¤í¤ jylhí¤ kauneus ja í¤í¤retí¶n yksiní¤isyys
Lapsuuteni metsí¤n, taivaan
Kaikuu se haikeus halki tí¤n matkan
Aamun tullen yí¶ tarinansa kertoo
Jylhí¤ on kauneus ja í¤í¤retí¶n yksiní¤isyyteni
Sití¤ henkeensí¤ halajaa
Kehtoni hauta, hautani paikka
Erí¤maan viimeinen on

Minne katosivat muut
Suon noidat, neidontornit
Ja varjoissa havisevat puut
Kielon istutin ikihankeen
Ja hiljaisuuden tultua luotin tulevaan

Ensilumi satoi kahdesti
Maalasi sieluni taulun

Tí¤í¤ jylhí¤ kauneus ja í¤í¤retí¶n yksiní¤isyys
Lapsuuteni metsí¤n, taivaan
Kaikuu se haikeus halki tí¤n matkan
Aamun tullen yí¶ tarinansa kertoo
Jylhí¤ on kauneus ja í¤í¤retí¶n yksiní¤isyyteni
Sití¤ henkeensí¤ halajaa
Kehtoni hauta, hautani paikka
Erí¤maan viimeinen on