Elokuun kruunu

Eilen kruunua oksista punoin, heitin mereen, en laskenut päähäni
kirjassa kerrottiin vanhan ystävän kuolleen kesken matkaa
nämä päivät on lyhyitä, lyhyemmiksi käyvät
silti tai juuri siksi tunnen, että jokin kasvaa.

Nyt tarinat huuhtoutuvat mereen virran mukana
se tuo syksyn lehtiä ja kevään suurta tulvaa.

Tämän halusitko minulle opettaa
tämänkö tahdoin nähdä
kun kävelimme pimeässä peläten ja viluissamme aina rantaan asti.
Taivaalla ei kuuta näy
onhan silti tähdet
on vielä kesä mutta kohta on syksy.

Kerto:
Hei, jos unohdat kaiken
silloin tulen takaisin, otan osani,
luovin elokuun virtaa. (2x)

Aamulla löysin hietikolta rakastelun jäljet
nuotiopaikan ja tyhjät pullot, jotain tummaa niin kuin verta
vieläkö kauan tänne täytyy tulla jotain hakemaan
olitko se sinä, vai? En taida muistaa, välittää.

Nyt tarinat huuhtoutuvat...

Kun katsot molemmilla silmillä, on vain tanssi, ei mitään muuta
mutta päästäksesi sinne sinun on kuljettava loputtomat kilometrit
meren rannassa vaahto ui, linnut viistää vettä
on vielä yö mutta kohta on aamu.

Kerto (2x)