Talviunia

Vain talven uniako kaipaan, kun jään tähän tyhjään taloon
talvivaloon, kylmään unohdun
kun yön merkitsemät kasvot hautaan tyhjään päällystakkiin
lumisateen tuoksu siinä on

Kuka olikaan sisälläsi viime yönä?
Kenen tummaan kylkeen painauduit?
Kuka saikaan elämäsi hehkumaan kirkasta valoaan?

Kerto:
Talvi unineen aamuun harmaaseen
haipuu hiljalleen, vaipuu nietokseen
hellään kylmyyteen, pieneen kiitokseen
sen lopettaa saan,
sen lopettaa saan

Se oli valokaaren hehku, sula sokaisevan tosi
ympärillä kohiseva yö
niin kuin uni jonka muistaa
elämä jota elää
vaikkei sitä koskaan kiinni saa

Minä katsoin ikkunasta pitkään
harmaaseen sumun asfalttiin
minä katsoin jälkiä lumessa vainko omiani

Kerto

Vain talven uniako kaipaan, kun jään tähän tyhjään taloon
talvivaloon, kylmään unohdun