Turhaa

Miten sä voit kultapieni
oliko liikaa lauseeni
sekosi katkera mieli
valoni vintiltä sammutti

Jäi pelkona ilmeisiin
kun yhdessä astuttiin
taas heikolle jäälle
toistemme päälle
kaunoja syljettiin

Tää on aivan turhaa
sulle tahdon itseni antaa
en vain aaveita menneisyyden
tää on aivan turhaa
sulle tahdon kaikkeni antaa
olla sun kokonaan

Miten me löydämme rauhan
kuinka me saisimme varmuuden
sinulle pohjalta laulan
näkisit yössäni valkeuden

Jäi varjoja katseisiin
kun tuntoja soimattiin
taas muistojen kaavat
tulta ne saavat
allensa uudelleen

Tää on aivan turhaa
sulle tahdon itseni antaa
en vain aaveita menneisyyden
tää on aivan turhaa
sulle tahdon kaikkeni antaa
olla sun kokonaan

Tää on aivan turhaa
sulle tahdon itseni antaa
en vain aaveita menneisyyden
tää on aivan turhaa
sulle tahdon kaikkeni antaa
olla sun kokonaan

Tää on aivan turhaa
en vain aaveita menneisyyden
tää on aivan turhaa